Ystäväni kävi taannoin työhaastattelussa, jonka päätteeksi häneltä kysyttiin suosittelijoita. Mitä ihmettä; eivätkö työtodistukset kiinnostakaan?
Kyllä rekrytoijat työtodistuksia kuulemma lueskelevat, mutta sitä hanakammin he soittelevat hakijan suosittelijoille. Paperilta kun ei voi kysyä lisäkysymyksiä. Yleensä suosittelijoihin otetaan yhteyttä kuitenkin vasta rekrytoinnin loppumetreillä, kun henkilön palkkaamista harkitaan vakavasti. Suosittelijalta halutaan varmistus, ettei taustasta paljastu yllätyksiä.
Millainen sitten on hyvä suosittelija? Kysyin asiaa Personnel Groupin konsulttijohtajalta, rekrytointiasiantuntija Taija Stoatilta.
Stoatin mukaan paras suosittelija on hakijan mahdollisimman suora ja tuore esimies, joka on arvioinut hänen työskentelyään ainakin vuoden verran. Ei haittaa, vaikka suosittelija olisi jo eläkkeellä, eläkeläisellä kun on aikaa jutella. Useimmat kuulemma myös mielellään keskustelevat suositeltavistaan.
Sillä, onko työtuttuus kahden vuoden vai vuosikymmenen takaa on merkitystä. Ihminen kun muuttuu vuosien myötä. Ammattitaito kohenee, ja niin voi käydä sosiaalisten taitojenkin suhteen. Kulmikkaasta kolmikymppisestä saattaa sukeutua sulavakäytöksinen nelikymppinen.
Silpputyöläisen ja freelancerin on monesti vaikea tai jopa mahdotonta nimetä esimiestä, jonka alaisuudessa olisi työskennellyt yli vuoden. Suosittelijaksi sopiikin myös esimerkiksi henkilö, jonka kanssa hakija on tehnyt tiivistä yhteistyötä. Yrittäjä voi kysyä suosittelijakseen asiakasta tai liikekumppania.
Nuorilla ja vastavalmistuneilla työkokemusta on usein vähän, eikä suosittelijoita siten välttämättä vielä ole. Silloin voi miettiä, löytyisikö aktiiviharrastuksen parista suosittelijaksi sopiva henkilö, esimerkiksi futisvalmentaja tai pianonsoiton opettaja.
Selvää sekin, että työpaikan vaihtamista halajava tuskin kysyy omaa esimiestään suosittelijaksi. Silloin suosittelijaa voi miettiä aiemmasta työhistoriasta. Kollegakin voi tulla kyseeseen. Jostakin syystä kaverin antamaa suosittelua eivät rekrytoinnin asiantuntijat juuri arvosta.
Kaikki suosittelijoiden kanssa käydyt keskustelut eivät ole rekrytoijalle kovin valaisevia. Entiset pomot tai kollegat eivät välttämättä muista saati edes tiedä suositeltavansa työtehtäviä kovin tarkkaan, mielikuva tämän toimintatavoistakin voi olla hailu. Toiset ovat jutuissaan niin ympäripyöreitä, ettei vastauksista saa tolkkua.
Suosittelijoita kannattaisi kuitenkin olla 2-5 kappaletta, ja lisätä heidät CV-tietoihin. Yhteystiedot voi antaa kysyttäessä.
Mitä rekrytoijat suosittelijalta sitten kyselevät?
Useimmiten he haluavat peilata suosittelijan näkemystä soveltuuvusarviossa esiin nousseisiin hakijan vahvuuksiin ja kehittämiskohteiiin. Suosittelija saa kertoa myös vapaamuotoisesti ajatuksiaan hakijasta ja tämän työstä.
Jos keskustelussa ilmenee jotakin yllättävää, mitä ei työhaastattelussa ja soveltuvuusarviossa selvinnyt, voi se vaikuttaa siihen, valitaanko hakija tehtävään tai miten hän sijoittuu useamman hakijan paremmuusjärjestyksessä.
Yksi melko oleellinen juttu lopuksi. Kun pyydät henkilöä suosittelijaksesi, varmistu myös siitä, että hän arvostaa osaamistasi eikä pidä sinua liian outona tyyppinä. Muuten suosittelu voi kääntyä noloksi.
Aiheesta kirjoittamani juttu on ilmestynyt Talouselämä-lehdessä 2015. http://www.talouselama.fi/tyoelama/yllatys+rekrytointiprosessissa+suosittelija+paljasti+valeesimiehen/a2294513
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti