Vaikka minulla on puoliso jakamassa säntäilyä, on kolmen lapsen, koiran ja oman työuran yhdistäminen tuntunut ajoittain niin vaikealta, että on tehnyt mieli pakata laukku ja häipyä. Silti en täysin allekirjoita sitä, etteikö työnteko onnistuisi myös hektisessä elämänvaiheessa. Minulle työ on ollut kuin tuikku sumussa.
Ensimmäisen kahden muksun syntyessä suoritin elämää kiireisenä uraäitinä. Äityslomilla viimeistelin tutkintoa vauvanhoidon ohessa, remontoimme kaksi kotia ja myös muutimme kahdesti. Asumistaso koheni, mutta huono puoli oli se, että muutto kaupunginosasta toiseen laittoi aina naapuriverkostot uusiksi.
Illat puursin töitä lasten nukkumaanmenon jälkeen. Aamuöisin heräsin miettimään, miten selviän seuraavasta päivästä. Kovin riemukasta aikaa se ei ollut, vaikka rahaa olikin tilillä enemmän kuin nykyään ja siivooja kävi meillä perjantaisin.Välillä tuli verenmaku suuhun.
Lapset sairastivat normaalit flunssat, rokot ja vatsataudit, ja arvoimme harva se viikko puolison kanssa, kumpi jää kotiin hoitamaan kipeää lasta, kumpi raahautuu töihin. Eipä silti, sairastin itsekin miltei kaikki lastentaudit ja päälle tusinan poskiontelontulehdusta.
Kun palasin toiselta äitiyslomalta tuoreena maisterina pitkäaikaiseen työpaikkaani, tuntui kun olisin tullut toiseen yritykseen. Toimialalla meni huonosti, johto oli vaihtunut, organisaatiota pyöriteltiin, tunnelma oli halvaantunut. Yt-neuvotteluja mahtui kolmet puoleentoista vuoteen.
Sain eropaketin juuri ennen kuin iltatähti ilmoitti tulostaan. Olin lopen kyllästynyt vuosia jatkuneeseen kisaan kellon kanssa, samoin huonoon omaantuntoon, joka kalvoi minua niin äitinä kuin työntekijänä. Oli aika tehdä asioita toisin.
Tajusin, ettei työnantajaa kamalasti kiinnosta, kuinka paljon nipistän perheeni ajasta ylitöihin. Sillä on merkitystä ainoastaan perheelleni.
Minulle freelancetyö oli hyvä ratkaisu. Tuloni putosivat reilusti, silti se ei harmittanut, sillä sain onnekseni tehdä mielekkäitä töitä ja olla läsnä elämässäni ilman syyllisyyttä. Puolison kuukausipalkka mahdollisti perusturvan, jota ei freen pomppivilla tuloilla tehdä. Opin uutta niin työstä kuin itsestäni ja arvottamaan paremmin ajankäyttöäni. Kaoottiset aamulähdöt muuttuivat rennommiksi ja päiväkotilaisemme haettiin kotiin ensimmäisten joukossa.
Kuopukseni, niin ihana lapsi kuin hän onkin, oli niin kutsuttu huono nukkuja, joka saattoi herätä montaa kertaa yössä kolme ja puolivuotiaaksi asti. Pätkissä nukuttuja öitä seuraava tahmea väsymys söi elämäniloa ja laski kynnystä räjähtää pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Ilman mahdollisuutta pieniin päivänokosiin olisin tuskin selvinnyt tuosta vaiheesta järjissäni.
Puolisoni työ ei ole joustanut yhtä paljon. Silti hän on kantanut kortensa kekoon niin tasapuolisesti kuin on miehisellä alalla työskentelevänä voinut, tiukkojen aikataulujen ja resurssien puristuksessa.
Välillä minua on ärsyttänyt olla perheemme joustovara ja se, miten ylläpidän äitien ikiaikaista mallia laittaa perhe etusijalle. Ei siitä minua ole kukaan kiitellyt eikä se ole lisännyt hohtoani – pikemminkin päinvastoin. Siitä tuli nopeasti itsentäänselvyys, johon kaikki tottuivat.
Uran tekemisen kannalta on ollut ehkä riski ryhtyä freelanceriksi. Ei ole sanottua, pääseenkö takaisin palkkatyöhön silloin kun se taas omaan elämänvaiheeseeni sopii.
En silti sovittele marttyyrin viittaa harteilleni. Olen ehtinyt tehdä perinteistä uraa ja toisaalta itseni työllistäen kokenut paljon sellaista, mitä palkkatyöläisenä en olisi koskaan hoksannut. Uuden työidentiteetin luominen persoonani ja asiantuntemukseni varaan ei tapahtunut viikonlopussa, mutta se on ollut retki itseeni. Uskon, että olen nyt monipuolisempi ja vahvempi, kaikinpuolin.
Lapset ovat pieniä vain muutaman vuoden. Minusta tulojen väliaikainen tippuminen ei ole niin haitallista kuin se, että suorittaa elämäänsä ilottomasti äärirajoilla pinnistellen.
Oma työ antaa sisältöä elämään ja mahdollisuuden toteuttaa itseään kokonaisvaltaisemmin. Minua se kantoi myös rankat pikkulapsivuodet. Yhdenlaisen urapolun malliin ei kannata uskoa, vaan luoda rohkeasti omaan elämään sopiva ura.
