Heinäkuun lopussa FB:n poustaukset ja kadulla vastaan tulevat naamat toistavat samaa lohdutonta tarinaa: loma on ohi, työt alkavat ja ahdistaa niin pirusti. Yksikin tuttu julisti varanneensa matkan jo seuraavaa lomaa ajatellen, "että on mitä odottaa".
Herranjestas, eikö lomien välissä olekaan elämää?
Useimmat ovat olleet ainakin neljä viikkoa yhtä soittoa poissa työpaikaltaan, pää ja ruumis muissa asioissa. Matkaillen, mökkeillen, remontoiden, pötkötellen. Luulisi, että siinä ajassa ehtisi palautua rasituksesta, kerätä intoa ja voimaa syksyn töihin.
Tv-uutisissa haastateltu työspsykologi totesi, että lomalta paluu on ihmiselle muutos, ja siihen liittyvä ahdistus on vain luonnollista. Monelle tosin jää tuosta muutoksen loiventamisesta päälle roima alkoholinkäyttö. Irtiotto arkirutiineista voi mennä överiksi ja kääntyä itseään vastaan.
Tuntuu melko järjettömältä, että ihmiset potevat ennen lomaa lomanalusstressiä, kun töitä paiskitaan hullun lailla, kaikki pitää saada käsistä pois ennen vapautta. Ja itse lomasta stressataan siksi, että silloin elämän pitäisi olla täydellistä - niin säiden, parisuhteen kuin lomalle suunniteltujen tekemisten osalta. Loma huipentuu musertavaan ahdistukseen töiden alkamisesta. Sitä ei helpota havainto, että oman perheen kanssa on aika rasittavaa olla 24/7 ja kotikin vaatisi remonttia. Pattitilanne.
Tiukka vastakkainasettelu työn ja loman välillä olisi ainakin tietotyöläisten elämässä helpotettavissa. Niitä hommia kun voi nykyään tehdä milloin vaan ja melkein missä vaan. Sen edun tavoitteellisempi käyttäminen voisi olla hyväksi työn tekijälle ja sen teettäjälle. Se saattaisi jopa parantaa lopputulosta.
Jos työviikot eivät olisi niin piukkaan ahdettuja ja kuluttavia, ehtisi arjenkin keskellä palautua ja säilyttää työnilon ja kekseliäisyyden. Kesällä vapautta voisi nauttia parin viikon pyrähdyksissä, ja vuoden mittaan kerätä lisävirtaa pitkistä viikonlopuista.
Jos töihin paluu kiristää erityisen pahasti, aina voi päättää, että jatkaa lomaansa vaikka elokuun loppuun - noin niin kuin henkisesti. Kunhan vain hilaa kroppansa patsastelemaan töihin, ensi viikkojen aikana kukaan tuskin huomaa mitään. Kun muut potevat töihinpaluukriisiään, voi henkisesti lomalainen oleilla ihan muissa sfääreissä.
Kokeilkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti