"Nöyryyttävää", puuskahti ystävä, kun kysyin, miten työ uudessa mobiilissa työpisteessä sujuu. "Kannan työpäivän aikana tavaroitani ja läppäriäni mukanani aivan kuin olisin vieraana omassa työpaikassani."
Työpaikoilla alettiin kaataa seiniä aikapäiviä sitten kun huomatiin, että avokonttoriin mahtuu enemmän väkeä ja kiinteiden kulujen kalliit neliöt ovat tehokkaammassa käytössä. Samalla tieto kulkee paremmin kun ujoinkaan ei voi paeta kehittävää vuorovaikutusta oman oven taakse.
Moni oman työhuoneen rauhaan tottunut on joutunut avotoimistossa keskelle painajaista, kun sermien yli kommentoijat ja ohikulkevat pölöttäjät keskeyttävät jatkuvasti työn ja ajattelun.
Avokonttoreista on alkanut nopea liukuminen kohti mobiileja työpisteitä. Aikana, jolloin verkkoyhteys, sähköiset arkistot ja projektitilat mahdollistavat työskentelyn melkein missä hyvänsä, työntekijän pysyvä työpiste on hukkaan haaskattua rahaa. Harvalla on enää oikeus oman personoituun reviiriin, jossa ovat omat paperit, oma pöytä ja tuoli, viherkasvi ja lemmikin kuva.
Tehokas tietotyöläinen on kuin nomadi, koditon paimentolainen, joka siirtyy lampaiden eli töiden perässä aina uusille laitumille.
Tietotyöläisen työ on siellä missä hänen läppärinsä ja luurinsa ovat. Toimisto mahtuu reppuun, vaikka muutama paperinen muistiokin olisi matkassa. Läppärinomadin katse on kouliintunut havaitsemaan vapaan tuolin ja pöydänpätkän sekä pistokkeen, jossa akun saa ladattua.
Läppärinomadiudessa, kuten monessa muussakin, on hyvät ja huonot puolensa.
Työntekijän kannalta hyvää on mahdollisuus etätyöhön, joka tuo joustoa lapsiperheiden ja pitkämatkalaisten päiviin. Moni hälystä kärsivä sanoo voivansa keskittyä kotona työntekoonsa paremmin.
Hyvää on kenties sekin, että kun organisaatiota jatkuvasti uudelleenjärjestellään, ei tarvitse käyttää työaikaansa rasittavaan pakkaamiseen ja tavaroiden muuttoon osastolta toiselle - kaikkihan on jo pakattu ja lähtövalmius jatkuvaa.
Työyhteisön kiinteyttä nomadius väistämättä murentaa. Kukaan ei välttämättä enää edes muista, keitä firmassa oikein työskentelee - osa kun on jatkuvasti etätyössä, eikä kahviautomaatilla pyörivistä tyypeistä varmasti aina tiedä, ovatko ne muutoskonsultteja vai uusia nomadikuomia.
Työnantajan kannalta näppärä puoli on se, että kun yhteisö on jo valmiiksi hajanaisina palasina, eivät ulkoistukset, uudelleenjärjestelyt, irtisanomiset ja alasajot tunnu juuri missään. Ehkä Jussi on taas etätöissä, tuumataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti