keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Kun työ valvottaa, elämän muut jalat kantavat


Välillä tulee kausia, jolloin sunnuntain ja maanantain välisen yön kiehnää hereillä ja vatvoo ahdistuneena tulevaa työviikkoa. Liian paljon töitä. Muutoksia, henkilöristiriitoja, kinkkinen projekti. Rusentavaa palautetta. Irtisanomisen uhka.

Jos työahdistus jatkuu pidempään, se alkaa lamaannuttaa. Ahdistus tuntuu koko kehoa painavalta möykyltä, joka kuristaa, ja pakenee liukkaasti, kun siitä yrittää saada otetta. Kuin ajatuksiin liimattuna se sumentaa jokaista hetkeä.

Haperot yöunet syövät energian työpäivistä ja kaivavat mielen pian niin syvään poteroon, että sen pohjalta ei valoa pilkota.  Jaksaminen on jatkuvaa tasapainoilua.

Näitä tilanteita varten jokaisella pitäisi olla tarvittaessa hätiin hälytettävä tuki-ihminen.
Tukikaverin hommana on saada sinut huomaamaan asioita, jotka elämässäsi ovat aika mukavasti, ja että on myös paljon sellaista, joka tuottaa sinulle iloa. Siten laitat asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

Onko sinulla kumppani, jonka kanssa viihdyt? Kiva koti? Lupsakat naapurit? Uljas ryhti? Nautitko elokuvista, halonhakkuusta, musiikista, lenkkeilystä, neulomisesta, kissan silittelystä?

Läheltään löytää yllättävän monia hienoja asioita, kunhan muistaa katsoa. Mahtavaa, kun kaikki jäseneni toimivat. Upea maisema. Korttelin parhaat löylyt.

Myös töistä kannattaa nostella valoon sellaisiakin asioita, joita pitää jo itsestään selvänä. Tulipa palkkani taas jämptisti tilille. Olipa hauskat jutut kahvitunnilla. Sujuipa kokous sutjakasti.  Kulttuurisetelit ovat kyllä hyvä etu.

Kun muistaa kiittää joka päivä kohdalle osuneista hyvistä, pienistäkin asioita, auttaa se näkemään niiden arvon ja kutistamaan työahdistuksen vähitellen sellaiseen kokoon, jossa se on käsiteltävissä.

Työ on tärkeää, mutta  elämässä on paljon muutakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti