Parjattujen pätkätöiden katselu hiukan pintaa syvemmältä tuo esiin monia hyviä puolia. Pätkätyö on monessakin mielessä mainio lisä työnteon lajien joukossa.
Määräaikainen työ voi tarjota tekijälle kurkistuksen uudelle toimialalle ja mahdollisuuden kehittää osaamistaan sekä verkostojaan. Työnantaja voi saada pätkäntekijän mukana uutta osaamista ja rikastavaa uusin silmin katsomista.
Kun työsuhteen päättymispäivä on tiedossa, ei se ole pelkästään huono asia. Sitoutuminen työnantajaan saattaa toki olla kevyempää, mutta se taas voi auttaa keskittymään enemmän itse työhön, kun energiaa ei syö tarve oivaltaa työpaikan sosiaalisten pelien luonnetta. Työskentelyä ei sävytä halu pedata itselle parempia asemia juuri tällä työpaikalla.
Asioita, käytäntöjä ja pätkäkollegoja saa katsella neutraalin ulkopuolisen silmin, jos niin valitsee. Näitä tyyppejä kun ei tarvitse sietää lopputyöelämäänsä.
Tosin tässä kohtaa pätkään voi tulla myös miinus, sillä iso osa työyhteisöä on sen sosiaalinen elämä. Kulttuuri, identiteetti, henki, ylpeys, huumori, yhteiset tarinat. Ulkopuolisen tarkkailuaseman pitäminen on siten myös suojamekanismi; kun tietoisesti välttää kiintymästä liikaa, luopuminenkaan ei kirpaise syvältä.
Huono puoli pätkässä on se, että jos se on lyhyt, ei työtä ehdi kunnolla oppia kun se jo päättyy. Seuraavan vuoden suunnitelmat ja mahdollisesti jo kypsyvät oman työn hedelmät jäävät tehtävän alkuperäisen omistajan huomaan, ainakin jos kyseessä on sijaisuus.
Tein vuoden pätkän paikassa, joka innosti minua, sillä toimiala, yhteisön haastava tilanne ja erikoinen toimintakulttuuri toivat jännitystä ja motivaatiota. Oli myös hauska vaihteeksi kuulua johonkin, edustaa "meitä" oman itsen sijaan ja pähkäillä asioita pätkäkollegojen kanssa.
Toinen seikka, mikä monia, minuakin, pätkätöissä kiinnostaa, on kuukausipalkka. Se on itsensä työllistävän näkökulmasta miltei hävyttömän helppo toimeentulo. Olin jo unohtanut järisyttävät itsestäänselvyydet, kuten palkallisen loman ja kulttuurisetelit. Oli rentouttavaa, kun ei tarvinnut huolehtia alv-tilityksistä, eläkemaksuista, ennakkoveroista ja kuittien lajittelusta.
Pätkäni loppusuoralla motivaation ylläpitäminen alkoi olla vaativaa. Seuraavan kauden suunnitelmia tehtiin täyttä häkää, minä vain en olisi mukana toteuttamassa niitä.
Silti en vaihtaisi kokemustani mihinkään. Sovelsin osaamistani uudenlaisessa yhteisössä, toimintakulttuurissa ja tilanteessa. Se opetti ja vahvisti uskoa taitoihini. Tutustuin kivoihin ihmisiin. Luopuminen oli kieltämättä myös haikeaa, mutta oli juhlavaa päättää työ palkalliseen kesälomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti