Olen ollut testattavana pari kertaa aikaisemmin, mutta edellisestä kerrasta on jo kymmenisen vuotta. Mielikuvani testipäivästä oli, että sen jälkeen tuntee todistaneensa hölmöytensä tusinalla eri tavalla.
Olipa päivä. Aamutuimaan eteeni tuotiin pinon papereita, joita sain alkaa täyttää haluamassani järjestyksessä. Väittämien arviointia, itsearviointia, numerosarjoja, kirjoitus itsestäni. Sivukaupalla outoja kysymyksiä tyyliin pidätkö patsaiden koskettelusta. Monet tehtävistä olivat aikarajoitteisia, läppärillä tehtäviä. Klikkailin vastauksia matemaattisia kykyjäni arvioivaan osioon, kone jumitti, eikä ottanut vastauksia. Kello tikitti. Kysyin tehtävien välissä assistentilta, onko koneen jumittaminen osa paineensietokyvyn arviointia vai pätkiikö netti. Hän hämmentyi eikä osannut sanoa.
Välillä assistentti käy antamassa ohjeita tehtäviin, kutsumassa ryhmätyötilanteeseen tai psykologin haastatteluun.
Välillä assistentti käy antamassa ohjeita tehtäviin, kutsumassa ryhmätyötilanteeseen tai psykologin haastatteluun.
Jossakin vaiheessa alonn ajatella, että touhussa ei ole järjen häivää.Uskon kyllä, että työpersoonastani saa tulosten kautta paljonkin irti; miten lähestyn asioita, millaiset arvot vaikuttavat valinnoissani, olenko enemmän introvertti vai ekstrovertti jne. Mutta jotenkin tuli sellainen olo, että eikö näitä asioita voisi selvittää muulla tapaa kuin laittamalla minut kahdeksaksi tunniksi tekemään ääliömäisiä tehtäviä. Esimerkiksi parin tunnin haastattelu saattaisi olla huomattavasti valaisevampi, puolin ja toisin.
Päädyn ajattelemaan, että mikäli testitulokseni osoittavat kelvottomuuteni tehtävään, hyvä niin. En varmaan viihtyisi hommassa.
