Kohtuullisuus ja vaatimattomuus ovat perinteisesti olleet niitä hyveitä, joiden mukaan suomalaisia on kannustettu elämään. Ahneutta ja oman edun ajamista on pidetty epämiellyttävänä ja kartettavana. Siitä muistuttaa vanha sananlaskukin: Ahneella on kakkainen loppu.
Viime laman jälkeen tullut ilmiö, isojen yritysten johtajien mielipuolisen suuret palkat, bonukset, työsuhde-edut ja optio-ohjelmat eivät istu meikäläiseen kulttuuriin saati oikeudentajuun. Tulee sellainen kuva, että johtajat ovat häikäilemättömiä tyyppejä, joita motivoi vain rahanhimo ja omaan pussiin pelaaminen.
Mietityttää, miten ne kehtaavat.
Ajat ovat muuttuneet nopeasti myös johdon palkitsemisessa, sillä yritykset toimivat yhä kansainvälisemmin, jolloin myös palkkoja vertaillaan suhteessa Euroopan- ja Amerikan-kollegoihin.
Pitäisi olla melko erikoinen tyyppi, jotta olisi kanttia sanoa, että tämä on aivan liikaa. Eikä se ehkä siltä tunnukaan, jos Saksassa toimiva kollega saa vastaavassa pestissä samassa firmassa tuplaliksan.
Pitäisikö siis sittenkin olla ylpeä siitä, että suomalaisten yritysjohtajien palkkataso alkaa olla kansainvälisesti vertalukelpoinen? Hyväksyä se, ettei taso kerro osaamisesta tai onnistumisesta, vaan lähinnä kysynnästä globaaleilla johtajamarkkinoilla.
Olemme kasvaneet siinäkin uskossa, että työstä saatua korvaus perustuu ammattitaitoon, kokemukseen, tehtävän vaativuuteen ja vastuullisuuteen - ja ennen kaikkea saavutuksiin.
On vaikea löytää painavia järkiperusteita sille, miksi johtajan työ on rahassa ja eduissa mitattuna tuhansin verroin merkittävämpi kuin työntekijän. Onko kohtuuton erotus likaisen työn lisää, jonka on tarkoitus tasoittaa harmia, joita omien epäonnistumisten tuottamat inhimilliset katastrofit voivat synnyttää?
Kivaahan johtaminen ei taatusti aina ole. Kengänkuva koristaa takalistoa melko pian, jos tulosta ei synny odotetusti tai ajattelu kulje hallituksen kanssa samoja uria.
Työntekijä on se, jota ilman ei myytävää olisi. Jo nimike kertoo, kuka tuotteen tai palvelun asiakkaalle tekee. Toisaalta johtaja huolehtii siitä, että yrityksessä tehdään oikeita asioita ja valintoja oikein ajoitettuna, resursoituna ja sujuvasti asiakkaalle vietynä. Se ei keneltä hyvänsä luonnistu.
Johtajan toiminta vaikuttaa firman elinvoimaisuuteen, maineeseen ja sen työntekijöiden elämään. Epävarmuutta pitää sietää ja vastuun lisäksi liossa on oma persoona. Johtaminen on erityisen paineista nykyään, kun toimintaympäristön ennustaminen on yhä vaikeampaa ja muutokset nopeita.
Yrityksen maineen hallinta on yhä tiiviimmin osa johtamista. Johtaja on töissä 24/7. Sosiaalinen media ei nuku tai lomaile. Julkisuus on armotonta sille firmalle tai pomolle, joka jää töpeksimisestä kiinni. Mokista kärsivät johtajan lähipiirikin - yrityksestä ja sen työntekijöistä puhumattakaan.
Sitä tosin en usko, etteikö työntekijä - asiantuntija, päällikkö - myös veisi työtä vapaa-ajalle. Tietotyöläisen aivot surraavat ongelmien ratkaisua helposti työajasta välittämättä. Näkymättömästä ylityöstä ei tilipussi painavammaksi kuitenkaan muutu.
Erityisesti silloin, kun yrityksellä menee huonosti, tavallisen eläjän oikeudenmukaisuuden tajua raastaa se, että johtaja ei joudu tinkimään toimeentulostaan. Eikö juuri johtajan epäonnistumisen vuoksi moni alainen jää ilman tulospalkkioitaan ja joudu pelkäämään työpaikan menetystä? Palkintona työpaikan säilymisestä on pyöriminen pelinappulana kuluttavissa uudelleenorganisointien ja strategian vaihdosten sarjassa.
Miksei johtaja joudu maksamaan pieleen menneistä päätöksistä ja niiden seurauksista, työpaikkojen vähentämisestä, huonosta työilmapiiristä ja ihmisten työenergian ja -ilon kuluttamisesta? Elämänlaadun huonontamisesta?
Käänteiset optiot ja räyhäkkäät miinusbonukset voisivat auttaa työntekijää hyväksymään sen, että kun menee hyvin, pomollakin saa mennä, sillä hän on samassa veneessä silloin, kun menee huonosti. Vastakkainasettelu loivenisi ja yhteishenki voisi parantua. Se saattaisi tuoda johtajan työhön myös uudenlaista pelaamisen viehätystä.
Kukaties yritysjohdon iso liksa voisi miinusbonusfirmoissa olla kehuskelun aihe myös työntekijöille. Sehän kertoisi, miten firmalla oikeasti menee.
