lauantai 5. lokakuuta 2013

Palaverihalvaus

Kolmen tunnin palaverin jälkeen olo on tyhjiin ammennettu. Silti tulokset tuntuvat laihoilta. Mitä oikeastaan tavoittelimme ja oliko tuntikausien pöydän ympärillä istuminen ainoa tapa koettaa saavuttaa se?

Kun yhteisö on muutoksessa, palaverien määrä leviää hallitsemattomasti. Kaikki pinkovat pää märkänä palaverista toiseen, kalenterit piukkuvat, lounaaksi napataan palaveripullaa.

Osallistava toimintatapa jyrää, päätöksiä ei enää nuijita vain johdon kesken. Sillä tukitaan myös narisijoiden suut, kun eri osapuolille annetaan mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin. Tärkeää se onkin, mutta seurauksena perustoiminnan hoitaminen kärsii. Se puolestaan poikii stressiä ja kiirettä - ja palavereihin valmistaumiseen jää entistä vähemmän aikaa. Tämä kostautuu tehottomuutena, ja kökköjen tulosten lisäksi palaverit alkavat turhaututtaa ja väsyttää.

Palaverit jos mitkä edellyttävät selkeyttä kokonais- ja osatavoitteissa, tehtävien jaossa, ennakkoon valmistautumisessa ja roolituksessa. Muuten ne ovat aikasyöppöjä, jotka lisäksi latistavat osallistujain työnilon ja jumittavat kropan.

Paljon on kiinni kokoonkutsujasta. Onko hänellä kattava kokonaiskuva aiheesta ja osaako hän avata sen osallistujille. Palaverin ilmapiiriin vaikuttavat kaikki, mutta vetäjä määrittelee hengen; toimitaanko tiukasti asialistan mukaan etenevässä kokousmaisessa päätöksenteossa, vai iloisesti ideoimassa, jolloin rönsyily on suotavaa. Vetäjän huolehtii aikataulusta ja siitä, että vastaukset saadaan, ja ne ovat kaikille yksiselitteisen selviä.

Palaverikäytännöt heijastavat myös yhteisön toimintakulttuuria ja toisten ajan arvostamista. Jokaisella työtunnilla on hinta. Näitäkin sietäisi välillä tuumia, ainakin ennen kuin päättää, että asia on palaverin väärti.

Uskon, että joka toinen palaverissa istuttu tunti on turha. Palaverien viikottainen tuntimäärä saisi olla enintään viidesosan työajasta, sekin on yksi työpäivä. Ylimenevästä ajasta työnantajan pitäisi maksaa huomattavaa lisäliksaa ja tarjota fysioterapiaa. Varmasti se näkyisi ennen pitkää työhyvinvoinnissa ja tuloksissa - myönteisellä tavalla. Vähemmän mutta harkitumpaa.

Yliannos palavereita halvaannuttaa työyhteisön ja sitoo energiaa. Siitä ei ole iloa kenellekään.